Volgogradin alue

Volgogradin alue Волгогра́дская о́бласть
Lippu	Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Koordinaatit: 48°42′N, 44°31′E
Valtio	Venäjä
Federaatiopiiri	Eteläinen
Piiritasoisia kaupunkeja	18
Piirejä	33
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Volgograd
– kuvernööri	Anatoli Brovko
Pinta-ala	113 900 km²
Väkiluku (2010)	2 610 161[1]
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	34, 134
– ISO 3166	RU-VGG
Volgogradin alueen internetsivut
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Infobox OK

Volgogradin alue (ven. Волгогра́дская о́бласть, Volgogradskaja oblast) on hallinnollinen alue Etelä-Venäjällä Itä-Euroopassa Volgan ja Donin alajuoksujen ympärillä. Se rajoittuu pohjoisessa Saratovin alueeseen, idässä Kazakstaniin, kaakossa Astrahanin alueeseen ja Kalmukiaan, lounaassa Rostovin alueeseen, lännessä Voronežin alueeseen.

Volgogradin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon kaakkoisosassa. Aivan pohjoisin osa kuuluu Volgan ylänköön. Alueen läpi virtaavat Volga ja Don. Alue on pääasiassa aroa. Suurimmat järvet ovat Volgogradin tekojärvi Volgassa ja Tsimljanskin tekojärvi Donissa.

Toisessa maailmansodassa alueen länsi- ja eteläosa oli Saksan miehittämä 1942–1943. Volgogradin luona käytiin 1943 ratkaiseva Stalingradin taistelu, jonka jälkeen Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin. Sodan jälkeen alueeseen liitettiin Volgan Saksalaisten autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan eteläosa, koska Volgan saksalaiset oli karkotettu Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja heidän tasavaltansa oli lakkautettu.

Volgogradin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 2 610 161.^[1] Suurimmat kaupungit ovat Volgograd (1 021 215 as.), Volžski (314 255 as.) ja Kamyšin (119 565 as.).^[1]

Alue on ollut historiallisesti Volgan saksalaisten asuinaluetta. Saksalaismuutto alkoi Katariina Suuren kutsusta 1764–1767 ja 1900-luvun alussa saksalaisia asui Venäjällä yli miljoona, mutta heidät karkotettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan suurimmat etniset ryhmät olivat:

• venäläiset 2 399 300 (88,9 %)
• ukrainalaiset 56 300 (2,1 %)
• kazakit 45 300 (1,7 %)
• tataarit 28 600 (1,1 %)
• armenialaiset 27 000 (1,0 %)
• saksalaiset 17 100
• azerit 14 300
• tšetšeenit 12 300
• valkovenäläiset 12 200
• tšuvassit 8 400
• romanit 7 300
• korealaiset 6 100
• marit 6 000
• turkkilaiset 4 000
• mordvalaiset 3 600
• georgialaiset 3 500
• moldovalaiset 3 400
• udmurtit 3 100
• uzbekit 3 000
• darginit 2 600
• avaarit 2 100
• tadžikit 2 100
• lezgit 2 000
• juutalaiset 1 900
• kalmukit 1 600
• puolalaiset 1 300
• baškiirit 1 100
• jesidit 1 100
• osseetit 1 000

Volgogradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Volgograd (nimenä vuoteen 1925 Tsaritsyn ja 1925–1961 Stalingrad). Alue on jaettu hallinnollisesti 33 piiriin ja 18 suoraan alueen hallinnon alaiseen kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma.

Poliittisesti Volgogradin alue kuuluu ns. "punavyöhön", jolla kommunistisen puolueen kannatus on laajaa. Sekä alueen kuvernööri että Volgograd pormestari edustavat KPRF:ää.

Volgogradin alueellinen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 437 414,2 miljoonaa ruplaa eli 1,17 % Venäjän federaation BKT:stä.^[2] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 167,6 tuhatta ruplaa eli noin 4 105 euroa.^[1][3] Tämä oli 64 % Venäjän keskiarvotasosta.

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus, koneenrakennus, rauta- ja värimetallurgia sekä kemian-, petrokemian-, metalli-, rakennusaine-, puusepän-, kevyt- ja elintarviketeollisuus. Lisäksi on öljyn ja maakaasun tuotantoa. Maatalous on keskittynyt viljan, auringonkukan siementen, sinapin siementen, kurpitsojen ja karjataloustuotteiden tuotantoon.

Alueen rautatieverkon keskus on Volgograd. Sieltä johtaa radat Keski-Venäjälle, Ukrainaan, Kaukasiaan, Astrahaniin ja Saratoviin. Volgogradissa on myös tärkeä lentokenttä. Alueella on myös Volgan-Donin kanava.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volgogradin alue Wikimedia Commonsissa