|
Elina SanaElina Sana (ent. Elina Suominen, o.s. Kolkkala,[1] s. 1947) on suomalainen tutkija, toimittaja, tietokirjailija ja ihmisoikeusaktivisti. Elina Sana varttui Lappeenrannassa Paraisten Kalkkivuori -yhtiön tehtaan toimihenkilöperheessä, jonka isä oli sotatrauman vuoksi psyykkisesti epävakaa.[1] Tytär opiskeli ensin Tampereella teatterialaa, mutta siirtyi vuoden jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan humanistisia aineita ja viestintää.[2] Sana on toiminut tutkijana, toimittajana, kouluttajana ja hallinnollisissa tehtävissä muun muassa Suomen oikeusministeriössä, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa Mosambikissa sekä Unicefin tehtävissä Guatemalassa ja Nicaraguassa. Nuorena Ydin-lehden päätoimittajana hän julkaisi niinsanotun Zavidovo-vuodon tekijän nimettömän kolumnin vuonna 1972 eikä toimittajan lähdesuojaan vedoten paljastanut kirjoittajaa edes poliisille tai pääministerille, vaan toi asian julki vasta Antero Jyrängin kuoleman jälkeen 2022.[3][4]. Yleisradiossa Sana työskenteli vuosina 1993–1995 tehtävinään audiovisuaalinen koulutus sekä tasa-arvo- ja naistutkimus. Syksystä 1995 alkaen hän toimi Euroopan komission tasa-arvokoordinaattorina yleisradiotoiminnan alalla.[3] Erityisesti Sanan teoksen Luovutetut: Suomen ihmisluovutukset Gestapolle väitteet poliittisten vankien ja sotavankien sekä juutalaisten luovutuksista Saksaan saivat kansainvälistä huomiota osakseen.[5] Yhdysvalloissa toimiva Simon Wiesenthal -keskus tiedusteli Tasavallan presidentin kanslialta Suomen jatkotoimenpiteistä asiassa. Tästä käynnistyi Luovutetut-tutkimushanke, jonka tuloksena on selvitetty muun muassa Suomen sotarikoksia[6]. Päävastuussa juutalaisten luovuttamisesta Saksaan todettiin olleen Valtiollisen poliisin (Valpo) jatkosodan aikaisen päällikön Arno Anthonin ja silloisen sisäministerin Toivo Horellin. Elina Sana palkittiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 1979, Sadankomitean rauhanpalkinnolla 2003 ja Tieto-Finlandia-palkinnolla 2004.[7] Teokset
Toimituksia
Lähteet
|
||||||||||
