Emil Ferdinand Murén (16. kesäkuuta 1854 Kärkölä – 8. syyskuuta 1912 Helsinki) oli suomalainen pappi, toimittaja ja kristilllinen kirjailija.^[1][2]

Murénin vanhemmat olivat lukkari Ferdinand Murén ja Edla Kristina Ahlbäck. Hänen puolisonsa oli Aleksandra Emilia Nikander. Rovasti Urho Muroma oli heidän poikansa. Murén tuli ylioppilaaksi 1876 ja vihittiin papiksi 1879. Hän hoiti valmistuttuaan kappalaisen tehtäviä Pulkkilassa ja Mäntsälässä ja tuli vakinaiseksi kappalaiseksi Pornaisiin 1883. Kappalaiseksi Mäntsälään Murén palasi 1885 ja oli siellä vuoteen 1891.^[1][2]

Helsingissä Murén oli kirkkoherranapulainen 1891–1893, toinen komministeri 1893–1902 ja toinen kappalainen 1902–1906 sekä viimeksi Pohjoisen suomalaisen seurakunnan kappalainen 1906–1912. Hän oli myös muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja toimitti lehtiä Totuuden Tunnustaja 1885, Uskonnollinen Kuukauslehti 1990, Pyhäkoululehti ja Lasten Pyhäkoululehti 1891–1895 sekä Isänmaan Ystävä 1897–1899.^[1][2][3]

• Raamatullinen saarnakirja: kolme wuosikertaa uusien ewankeliumi-tekstien selityksiä, Helsinki: Weilin & Göös, 1888 (1. ja 2. vuosikerta), 1890 (3. vuosikerta)
• Mitä on filosofia ja mitä hyötyä siitä on?, Helsinki: 1890 (14. s.)
• Kiinalaiset: siwistys-historiallinen esitelmä Kiinalaisten waltiollisesta historiasta, Yhteiskunnallisesta elämästä, Tieteistä, Taiteista, Siwistyksestä ja Uskonnosta, Helsinki: 1898 (116 s.)
• Mietteitä tietämisen ja toiminnan perusteista, Helsinki: 1899 (134 s.)
• Raamatun selityksiä, Helsinki: 1905 (95 s.)