Emil Rutanen
Henkilötiedot
Syntynyt	7. helmikuuta 1895 Saarijärvi
Kuollut	9. elokuuta 1939 (44 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo	jääkärimajuri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Emil Rutanen (7. helmikuuta 1895 Saarijärvi – 9. elokuuta 1939) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erkki Rutanen ja Amanda Rasila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Maija Amanda Toivosen kanssa.^[1][2]

Hän kävi kansakoulun ja seitsemännen luokan yksityisesti Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1928. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929 sekä Sotakorkeakoulun yleinen osaston vuosina 1930–1932.^[1][2]

Tämä Saarijärveläinen kauppa-apulainen liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 10. syyskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan vääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 7.Jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.^[1][2]

Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi joukkueenjohtajana, 2. pataljoonan adjutanttina ja 23. joulukuuta 1918 lähtien komppanianpäällikkönä eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 30. toukokuuta 1932 1. pataljoonan komentajaksi Pohjois-Savon rykmenttiin, josta hänet komennettiin 1. heinäkuuta 1933 yleisesikuntaupseeriksi Jyväskylän sotilaspiirin esikuntaan ja edelleen 24. huhtikuuta 1934 toimistoupseeriksi Yleisesikuntaan ja 1. heinäkuuta 1934 alkaen yleisesikuntaupseeriksi Helsingin sotilaspiirin esikuntaan.^[1][2]

Hän toimi Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1929 ja varajäsenenä vuonna 1930 sekä Uudenmaan sotilasläänin kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1935.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 13. huhtikuuta 1918 Vänrikki 28. toukokuuta 1918 Luutnantti 6. joulukuuta 1920 Kapteeni 6. joulukuuta 1923 Majuri 30. toukokuuta 1932 Yleisesikuntaupseerin arvonimi 18. helmikuuta 1935		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Ruotsin Miekkaritarikunnan 1. lk. ritarimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.